Saimaan kanavan museo aukeaa taas: 500 vuotta historiaa jota kansainväliset kanavaturistitkin käyvät katsomassa

Arja Ylä-Outinen on pitänyt kahvilaa Saimaan kanavan museolla. Hän on aina asunut lähistöllä, mutta mieleen jäi se kerta kun hän kuutostietä syksyllä ajellessaan katseli että paikka nukkuu ruususen unta. Hän piti silloin pitopalvelua nimeltä Rouva Ruususuun kestit. Ei ollut puu lehdessäkään, paikka näytti olevan ihan omaa luokkaansa.

Hän selvitti, kuka paikkaa ylläpitää. Pari kesää tämän jälkeen hän avasi paikalle pienen kesäkahvilan. Tämä oli vuonna 2009. Paikka oli toiminut tätä ennen vain museona.

Rakennukset omistaa Väylävirasto ja sisällöstä vastaa Mobilia-säätiö. Arja Ylä-Outinen vastaa aukipidosta ja opastuksesta.

Museo ja kahvila avautuvat taas viikko ennen juhannusta ja ovat auki aina elokuun puoliväliin.

Viimeisimmät asukkaat ovat muuttaneet pois talosta 90-luvun alussa. Osaa museon huonekaluista on soviteltu paikoilleen mittanauhan kanssa ja tuotu monessa kappaleessa paikan päälle.

Päätalo on rakennettu vuonna 1845, samana talvena kuin vanhan kanavan rakennustyöt alkoivat. Ensin se oli hieman pienempi ja vaatimattomampi ja on toiminut virkatalona. Kanava oli jaettu neljään lohkoon ja tämä oli ylimmän lohkon työpäällikön talo, kanavan valmistuessa 1856 siitä tuli ylimmän piirin kanavapäällikön talo.

Kun tulee ovesta sisään, niin vastassa on ”pahvipäällikkö” eli piiripäällikön virkapuku vuodelta 1875. Armeijan kautta tultiin näihin virkoihin, ei ollut muuta tietä.

Tontilla on ollut muotopuutarha ja mallipuutarha, jotka olivat 1800-1900 -lukujen taitteessa tyypillisiä.

Kahvilahuoneessa on myyty lippuja, mutta nykyisin museoon on vapaa pääsy.

Kanavan historiaan liittyvät merkkimiehet ovat päässeet tauluina seinälle. Senaattori Lars-Gabriel von Haartman oli rahaministeri kun kanavaa alettiin rakentaa. Ruhtinas Mensikov oli kenraalikuvernöörinä. He olivat viralliset alullepanijat. Kun kanavaa rakennettiin elettiin tsaari Nikolai I:n aikaa.

Kanavaahan on oikeasti rakennettu kolme kertaa. Ensimmäinen 1400- ja 1500-luvun taitteessa. Yritettiin Lauritsalasta, missä oli korkea kalliot, mutta ei päästy pitkälle. Pontuksen kaivantona tunnettu toinen kanava on rakennettu 1600-luvun alussa.

Museossa on näytillä pienoismalli Juustilan sulusta, joka oli alin sulku ennen Viipuria. Pienoismalli kuvaa tilannetta vuonna 1913. Juustilassa asui alapiirin kanavapäällikkö ja siellä oli keskuskonttori.

Aikanaan vielä alempana oli Lavolan yksikammioinen sulku joka tasasi merenpinnan vaihteluita, mutta poistettiin aikaisessa vaiheessa.

Oli 1- 2- ja 3-kammioisia sulkuja. Mälkiän ja Mustolan sulut ovat kolmikammioisia. Ennen välissä oli Pien-Mustolan eli Ylä-Mustolan sulku.

Arja Ylä-Outinen: ”Silloin kun kanavaa rakennettiin niin kanavahallinto ajatteli että lyödään kaksi kärpästä yhdellä iskulla. He markkinoivat palstoja kanavan varrella eritoten Viipurin pään suvuille ja henkilöille, joilla tiedettiin että olevan rahaa ja intressiä laitella paikkoja.”

Hän jatkaa: ”He vuokrasivat näitä palstoja ja edellytettiin, että kaiken piti olla hyvin hienosti laitettu, ei saanut olla risukkoa kasvamassa.”

Tehtiin katselmuksia ja jos paikat eivät olleet tiptop niin tuli seuraamuksia.

Arja Ylä-Outinen: ”Se oli minusta varsin fiksusti ajateltu. Että liikkuu paljon väkeä ja matkailijoita niin matkailijoille näytetään vain parasta.”

Nykyisin kun katsoo junan ikkunasta ulos, niin onhan se melkoista pöpelikköä, hän sanoo.

Vanhassa kanavassa oli rullasiltoja, vain Viipurin linnan edustalla oli kääntyvä silta.

Puutarhoja rakennetiin palstoille kanavan varteen. Rättijärveltä löytyi Venäjän ulkoministerin ja Mika Waltarin huvilat. Siellä oli muitakin valtakunnan silmäätekeviä ja kulttuuri-ihmisiä.

Mustolassa on edelleen kuivatelakka. Siellä poliisikin on ollut väistötiloissa vanhassa kanavakonttorissa.

SS Saimaan pienoismalli esittää laivaa, joka on vieläkin merikelpoinen ja Liikennevirastolla edustuskäytössä. Se seilaa Saimaalla kesäisin. Sitä lämmitetään päiviä metrisellä koivuhalolla. Lappeenrannassa se on viikon tai kaksi kesässä.

Suomessa on viisi kanavamuseota, joista Saimaan kanavan museo näyttää säilyvän.

Arja Ylä-Outinen huomauttaa, että kanavalla on 500 vuotta historiaa. Ei tällaista ole missään, että kahden valtakunnan alueella oleva kanava olisi vieläpä pienemmän vuokraama.

Tätä mieltä ovat olleet mieltä mm. alueella käyneet kanavaturistit, jotka ovat kiertäneet maailmaa. Arja Ylä-Outinen sanoo, että ehkä emme osaa ajatella asiaa ihan näin.

Please follow and like us:

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *