Lappeenrannan linnoitusta kiertää nyt pari kilometriä kulttuuri- ja luontopolkua, sen pystyttivät paikalliset – 11 opastaulua ovat vapaasti syntyneellä polulla

Lappeenrannan linnoituksessa kiertää nyt kulttuuri- ja luontopolku, jossa on yksitoista opastaulua. Lappeenrannan museoiden amanuenssin Sini Saarilahden mukaan opastaulujen on haluttu olevan kuin taideteoksia jo itsessään.

Opastaulujen kehykset corten teräksestä on tehnyt paikallinen taideseppä Antti Nieminen. Mikään bulkkituotanto ei linnoituksen arvolle sopisi, ei haluttu ”perusvalmismallia”.

Asiat on tehty huolella ja mietitty varmaan kymmenen kertaa tarkemmin, sanoo Sini Saarilahti, kuin jonkin tavallisen opasreitin perustamisen kanssa. Mukana on ollut monen monta sidosryhmää ja viranomaista. Tämä ei ole ollut mikään käden käänteessä tehtävä juttu.

Opastaulujen kuvituksesta on vastannut Heli Pukki, jota Sini Saarilahti tituleeraa ”kaupungin hovitaiteilijaksi”: ”Ei kukaan muu tavallaan olisikaan sitä voinut tehdä”, hän sanoo.

Etelä-Karjalan allergia- ja ympäristöinstituutin Kimmo Saarinen ja Suomen luonnonsuojeluliitto Etelä-Karjalan Anna Vuori ovat vastanneet opastaulujen kasvipuolen teksteistä, Sini Saarilahti ja Miikka Kurri, joka myös on Lappeenrannan museoilta, tekivät tekstien historiallisen osan.

Kirjailija Eija-Hilkka Anttila, joka on kirjoittanut muun muassa linnoituksen historiikin, teki suurimman työn eli yhdisti kasvitieteelliset osat historiaselostuksiin. Hän teki tiiviin paketin joka oli julkaisukelpoinen.

Jokainen opastaulu kertoo alueen historiasta. Ne toimivat myös yksinään, joten koko reittiä ei välttämättä tarvitse kiertää jotta tarina aukeaisi. Opastaulut kertovat mitä paikalla on ollut ja linnoituksesta yleisesti, miksi se on sellainen kuin se on.

Linnoituksessa on paljon historiaa, sellaista mitä ei näe. Linnoituksen länsilaita on Lappeenrannan kaupungin syntypaikka. Menneisyys on piilossa vallien alla.

Merkit varhaisimmasta asutuksesta ja ihmistoiminnasta näkyvät kasviston kautta. Kulttuurikasvit indikoivat ihmisen toimintaa jo 1500-luvulta lähtien. Maan sisällä on laiturirakenteiden jäämiä, on ollut kauppapaikka markkinaranta, myöhempi kaupungintori ja hallinnollinen keskus.

Varhaisin säilynyt rakennelma on ruotsalaisajalta, rahatoimikamarin kellari joka on suojattu punaiseksi maalatulla katoksella. Se on nyt lukittu, mutta Linnoituksen kulttuurikasvi- ja historiakierroksella on raoteltu ovea ja päästetty ihmisiä sisään katsomaan miltä kellari näyttää. Kellari löytyi aikoinaan arkeologisissa kaivauksissa.

Muu rakennettu ympäristö on venäläisaikaa tai itsenäisyydenajalta.

Polku itsessään on vapaasti muodostunut. Polku kiertää linnoitusta mutta se ei ole virallisesti ylläpidetty.

Ihmiset ovat vuosikymmenten aikana sen tehneet, ympärivuotisesti, reitti ei ole mitenkään virallinen, kertoo Sini Saarilahti. Opastaulut on aseteltu sen mukaisesti.

Sini Saarilahti: ”Luonto- ja kulttuuripolun ajatus on rohkaista tutustumaan sellaisiinkin paikkoihin missä ihmiset eivät yleensä käy, turistithan kiertävät pääasiassa Kristiinankatua edestakaisin, mutta kun siellä on niin paljon muutakin nähtävää!”

Linnoituksen polku on 1.8 kilometriä. Toivotaan että ihmiset liikkuisivat polulla varovasti ja oman kuntonsa mukaan. Saa katsoa kulkeeko enemmän teitä pitkin vai reitin mukaisesti. Seikkailullisemmat reitit vaativat ketteryyttä. Opastaulujen asettelussa on pyritty esteettömyyteen.
QR-koodeilla on saatavilla englannin- ja venäjänkieliset käännökset. Suomenkieltä osaamattomien ei tarvitse katsella vain kuvia vaan taulun tiedot löytyvät netistäkin, kommentoi Sini Saarilahti. Jokaisen taulun takana on kartta, mistä näkee missä reitti kulkee.

Polun toivotaan houkuttelevan ihmisiä ulkoilemaan ja ottamaan aluetta ja kotiseudun historiaa haltuun.

Sini Saarilahti ihmetteli kolme vuotta sitten Lappeenrantaan muutettuaan, ettei linnoituksessa ole lainkaan alueesta kertovia opastauluja. Suomen Luonnonsuojeluliiton Anna Vuori ajatteli samoin. Ryhdyimme järjestämään linnoitukseen kulttuurikasvikierroksia, jotka kertoivat paikan historiasta, arkeologiasta ja kasveista, niistä tuli hirveän suosittuja, kertoo Sini Saarilahti.

Sama pitäisi saada kaikkien ulottuville, tuumittiin.

Vielä tehdään paikalla viimeistelytöitä. Reitille tulee opasnuolia, jotka on juuri tuotu paikalle, niiden paikkoja vielä vaihdellaan. Opasnuolet ovat myös corten teräksestä tehtyjä lehmuksenlehtiä. Niistä ei haluttu räikeää ja räiskyvää vaan hienovaraista ja tyylikästä, sanoo Sini Saarilahti.

Oli pitkällinen prosessi valita mitä opastauluihin laitetaan ja mihin ne pystytään. Niitä katselmoitiin useiden ryhmien kanssa ja kysyttiin myös alueen käyttäjiltä ja toimijoilta, mitä he haluaisivat että tauluissa esiteltäisiin. Taulut haluttiin niihin kohtiin joissa ne esittäisivät tarvittavaa tietoa.

Polun tekemisessä on menty ympäristön ehdoilla, linnoituksella on oma luonteensa. Opastaulut eivät myöskään saisi peittää maisemia eivätkä estää alueen kunnossapitoa ja muita liikkujia. Niiden on sulauduttava ympäröivään miljööseen.

Nyt opastauluilla on jo näkynyt kävijöitä ja palautetta on tullut runsaasti, että  niitä on todella tarvittu ja kaivattu.

Artikkeli on toteutettu kaupallisessa yhteistyössä

Please follow and like us:

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *