Riitta Ahos teki mökkiinsä taidenäyttelyn Joutsenon Karsturannassa – mitä hän tuumaaa taiteestaan?

Riitta Ahos teki mökistään Joutsenon (nyk. Lappeenranta) Karsturannassa taidenäyttelyn ja kutsui paikalle paljon vieraita: ystäviä, tuttuja, sukulaisia. Parin päivän aikana kävi yli 70 ihmistä. Mitä hän ajattelee omasta taiteestaan?

Riitta Ahos: ”Taide on kulkenut matkassani ja vaikuttanut minuun läpi elämäni. Oman itsen ymmärtäminen ja hyväksyminen sekä erilaisten elämänkokemusten sulattelu on aina elämässäni kulkenut kuvien muodossa. ”

Hän lisää: ”Olen päätynyt kuvalliseen ilmaisuun kun sanat eivät ole riittäneet.”

Kuvat ovat auttaneet häntä tuntemaan ja rakentamaan paikkaansa elämässä: ”Mistä tulen, kuka olen, mihin kuulun ja mitä haaveilen”.

Taiteen ja kuvan tekeminen on auttanut häntä rohkeuteen ja aitoon yhdessäoloon.

Riitta Ahos haki nuorena Taideteolliseen korkeakouluun tekstiilitaiteen linjalle kaksi kertaa, mutta ei päässyt sisään. Sen sijan hän kävi vuoden verran Taideteollista ammattikoulua eli ns. ”Atskin iltalinjaa”.

Hän kuitenkin luopui päätoimisista taideopinnoista ja siirtyi opiskelemaan muuta. Hänen vanhat vanhempansa kannustivat ”oikeaan työhön” kouluttautumiseen.

Vaikka hänen ammattinsa oli sosiaali- ja terveysalalla, on taide kulkenut mukana, Riitta Ahos: ”Alussa taiteeni oli pakoa arjesta, nyt työni kumpuavat suoraan arjesta, sen iloista ja suruista ja ympäröivän luonnon kauneudesta. Tähän vaikuttavat varmasti sekä työelämän helpottuminen ja eläkkeelle siirtyminen että lasten kasvaminen ja sitä kautta kotielämän hiljentyminen.”

Hän sanoo eläkkeellä ollessaan vahvistuneensa ja löytänyt oman vahvan ilmaisunsa, jota saa töissään toteuttaa. Alkaneen keramiikanharrastuksen ilmaisu on myös löytymässä keramiikan teossa. Taide on löytänyt myös omat ystävänsä, ”Mitä muuta voisin toivoa?” kysyy Riitta Ahos.

Taidemaalari Rafael Wardi kertoo kirjassaan Värin ilo että hän meni pitämään taideterapiaa Nikkilän mielisairaalan potilaille, koska ”ajattelin että menemällä niiden potilaiden joukkoon, olemalla heidän kanssaan asetun heidän puolelleen. Kaikki me voimme olla jonkinlaisia vankeja, työmme vankeja, perheen vankeja tai sairautemme vankeja. Taide voi vapauttaa, jo se että vetää muutaman vapaan viivan.” (Anhava Martti, 2005: Rafael Wardi ja värin ilo. Wsoy. Porvoo).

Riitta Ahos oli sairaanhoitajan koulutuksen aikana harjoittelussa Nikkilän mielisairaalassa ja siellä tutustui myös Rafael Wardin pitämään taideterapian ryhmään. Ryhmässä oli monta taiteellisesti lahjakasta potilasta, joiden kanssa Riitta Ahos sai jakaa kuvien tekemistä ja merkitystä.

Myöhemmin hän opiskeli taideterapiaa ja sai olla mukana luomassa Kohtaamistaiteen-koulutusta Laurean ammattikorkeakoulussa.

Riitta Ahos: ”Maalaan rakkaudesta väreihin ja omat työni ovat aina värikkäitä. Taideterapia vahvisti taitojani ja ilmaisuani.”

Alla muutama hänen taideterapiassa maalamansa työ, Riitta Ahos: ”Maalaukset ovat suuria, värikkäitä ja monet on maalattu seinälle suurelle alustalle”.

Hän haluaa viestiä taiteellaan, että jokaisen olisi hyvä kuunnella itseään, omaa sisintään. Ja aina välillä miettiä, mikä omassa elämässä on tärkeää.

”Kuvissa olen katsonut sisimpääni: jotain ennalta arvaamatonta on saanut oman muotonsa, värinsä ja joku ovi on voinut avautua mielessäni. Olen voinut vahvistua kun tiedän kuka olen ja mistä tulen. Kun oma itseys vahvistuu niin huomaan voivani antaa muillekin sitä voimaa ja tukea, mitä itse olen saanut.”

Hänen Etelä-Karjalan kansalaisopiston ryhmässään saa kokeilla puupiirustusta ja sitä hän aikoo seuraavaksi tehdä enemmän, koska työtapana se sopii hänelle. Ja hän halua aina oppia jotain uutta.

Riitta Ahos:” Maalauksessa on jotain sadun tuntua, vahvaa ja herkkää ja aion sitä puolta kehittää itsessäni enemmän.”

”Keramiikan teossa olen löytänyt oman tapani työskennellä materiaalin kanssa ja viimeinen työni on saanut hyvää palautetta.”