Perinteentutkija Pasi Klemettinen julkaisi kirjan poltergeist-ilmiöistä ajanjaksolla 1800-luvun lopusta 1900-luvulle Suomessa, jonka nimi oli Karjalan räyhähenget. Hän on tehnyt Joensuun yliopistolla gradua ja 
myöhemmin väitteli aihepiiristä.
Pasi Klemettinen löysi SKS:n kansanrunousarkiston ja muita aineistoja uskomusluokassa ”Piru mellastaa talossa” ja ”poltergeist”. Populaarikirjaa hänelle ehdotettiin SKS:sta, mikä vapautti hänet jo hankalasta ja raskaasta lähdeviittaussysteemistä ja muista metodologisista seikoista.
Hän havaitsi, että aineiston tarinat ovat yllättävän samankaltaisia kuin mitä hän oli nuorena nähnyt poltergeist-elokuvissa 80-luvulla. Parapsykologisessa kirjallisuudessa oli kuvattu yleisesti yliluonnollisia ilmiöitä – suomalaisessa kansanperinteessä kuvataan aika samantyyppisiä ilmiöitä, Pasi Klemettinen:
”Esineet lentelevät oudosti ja suljettuihin tiloihin ilmestyy tavaroita, jokin näkymätön henki tai outo voima aiheuttaa outoja juttuja. Ihmisillä on kova tarve selittää näitä, mistä ihmeestä tällaiset tulevat.”
Tutkimus rajautui Karjalan kannakseen ja Laatokan karjalaan. Vuonna 1935 järjestettiin SKS:n Kalevalan riemuvuoden kilpakeruu, jota Pasi Klemettinen sanoo hienoksi perinnekeruu. Ei tullut mieleen, että joitain vuosia myöhemmin aluetta ei sinällään ole josta tarinoita kerätä.
Uskomustarinat koottiin SKS:n arkistoihin, jossa on noin 1800 tarinaa, laskutavasta riippuen.
Ehkä tärkein ja kuuluisin tapaus on Ylöjärven piru, se ei ole Karjalasta mutta on silti mukaan otettu. Vielä 1800-luvulla on syytetty ihmisiä noituudesta ja oikeudenkäyntipöytäkirjat ovat säilyneet. Viisitoista silminnäkijää kuvailee ilmiötä. Se toimii vertailukohtana tälle perinteelle.
Ajan mukana on tullut kauhu- ja fantasiaelementti lisäksi. Tarinat ovat kuitenkin aina vain tarinoita. Niissä esitetään muistiinpanoja tai kerrotaan eteenpäin vanhempien tarinoita, joskus täytenä totena.
Ylöjärven piru alkoi mellastamaan 1885 tammikuussa ja ilmiötä kesti parisen viikkoa. Se loppuikin yhtä nopeasti kuin alkoi. Talossa asui Martinin pariskunta, jotka olivat kunnioitettuja ihmisiä yhteisössään. Isäntä oli luottamustehtävissäkin, mikä teki koko jutusta vielä oudomman.
Porukkaa rupesi ramppaamaan paikalla kun juttu levisi. Ihmiset tulivat katsomaan liikkuvia esineitä. Myös nimismies kiinnostui tapahtumasta, sillä se aiheutti yleistä rauhattomuutta. Moni tuli Tampereelta katsomaan pirua halutessaan hieman jännitystä elämäänsä. Myös nimismies ajautui syytteeseen luvattoman alkoholijuomien myynnistä ja noituudesta.
Kun asiaa käsiteltiin talvikäräjillä, tapahtumien keskiöön nousi hieman vähälahjainen piikatyttö joka oli 13-vuotias. Väitettiin, että hän olisi jollain tapaa aiheuttanut mellastukset. Se ei kuitenkaan mitenkään voinut olla mahdollista tytön sairaana tuvassa ollessaan, kun silminnäkijät kuvaavat ilmiöitä, jotka eivät mitenkään voineet olla yhden aikuisen aiheuttamia. Pöytälevyt paukkuivat ja tapahtumia oli aika pitkä lista.
Oikeudessa syytteessä olevat vapautettiin syytteistä ja jäi hieman ilmaan mikä ilmiöt todellisuudessa aiheutti, eikä se oikein vetonarulla pelleilemälläkään voinut tapahtua.
Lähteenä toimineita oikeudenkäyntipöytäkirjoja on julkaistu usein sadan vuoden aikana, viime vuonnakin kaksin kappalein. Pasi Klemettinen: ”Pitkän matkaa ikään kuin tämä perinne on elänyt, asiaa on pidetty yllä, tietoisina siitä että on Ylöjärvellä mellastettu. On aika jännä että se on poikinut tällaista, tehty näytelmää.”
Kun hän kävi paikalla viime vuonna, oli torpan paikalla nähtävyysmerkki.
Tapaukset liitettiin nimenomaan piruun, joka on kansanperinteessä suosittu ja keskeinen hahmo. Se on imenyt muista olennoista ja ilmiöperinteestä vaikutteita ja on liitetty kaikkiin negatiivisiin ja outoihin asioihin.
Pasi Klemettinen tulkitsee sen liittyvän myös haltiauskontoon. Kodin haltia turvasi talon menestystä ja tarjosi suojaa, joten sitä piti lepytellä. Se saattoi mellastaa talossa jos talonväki käyttäytyi huonosti, toimimaan eräänlaisena poltergeist-olentona. Tällainen on liitetty eri kulttuureissa, eri alueilla ja eri aikoina paikallisiin uskomusolentoihin.
Tarinoissa on myös viittauksia kristinuskon paholaisuskoon. Perinne on siksi kerrostunut. Kansausko ei ole mikään monoliitti vaan siinä on erilaisia käsityksiä, kokoelma erilaisia ajatuksia. Elokuvien musta koira punaisine silmineen liitetään paholaiseen, pahaan, demoneihin ja muihin. Siihen on sekoittunut eri piirteitä.
Selvä viittaus kristilliseen traditioon on manausperinne. Kun ongelmat ovat kärjistyneet tai ei ole päästy eroon on paikalle kutsuttu pappi, vaikka luterilainen kirkko ei suvaitse eksorsismia lainkaan. Tätä on silti tehty kaikessa hiljaisuudessa.
Reformismi kielsi katolisia oppeja, joista yksi oli että paholainen olisi oikeasti olemassa.
Kuten Maanajassa ja muissa kauhuelokuvissa, paikalle kutsuttu pappi manasi ristin ja vihkiveden kanssa, käsken pahaa henkeä poistumaan. Ruotsissa porattiin pieni reikä ikkunan karmiin ja siitä käskettiin paholaisen poistua, kun kyseessä on henkiolento. Tämä on magiaa, sanoo Pasi Klemettinen.
Karjalassa tietäjien rooli on ollut vahva verrattuna Länsi-Suomeen. Se eli vahvana vielä Savossa ja Karjalassa 1800-luvulla. Usein pengottiin talonväen historiaa, ovatko he tehneet jotain pahaa, riitautuneet hevoskaupoissa tai markkinoilla.
Parikkalan Maironiemellä oli tapaus, että isäntä oli huijannut hevosmarkkinoilla ja kauppakumppani oli tietäjä eli noita. Kun isäntä ei suostunut perumaan kauppoja, varoitti kauppakumppani ettei hän saisi tästä lähtien olla rauhassa kotona. Isäntä meni huijatulla hevosella kotiin ja siellä olikin piru vastassa mellastamassa talossa ikään kuin rangaistuksena tästä rikkomuksesta.
Pasi Klemettinen: ”Tämä oli ikävää talonväen kannalta. Ajatellessa ihan konkreettisesti tätä historiallista tilannetta: tämä on aina oikeasti liitetty tiettyihin taloihin ja ihmisiin. Omana aikanaan kerrottiin mitä jos pienessä kyläyhteisössä on tapahtunut näin paikalliselle ihmiselle ja syyllistetty oudoista ilmiöistä, vedetään pirunkortti esiin ja ruvetaan penkomaan että tässä on paha tapaus taustalla, koska piru ei tule koskaan kutsumatta!”
Joskus piru autonomisena olentona tulee paikalle rankaisemaan vääräntekijöitä mutta usein joku henkilö, tietäjä tai vastaava, nostaa pirun.
Räyhähenki-perinteeseen on sekoittunut kalma-perinne, josta on tehty kyllä tutkimuksia. Se liittyy vainajiin tai kalmaan. Kerrotaan, että tietäjä olisi käynyt hautausmaalla ja ottanut jotain vainajaan liittyvää: multaa, vaatekappaleita, luita tai jotakin sellaista haudasta. Tavarat tai esineet suljettiin noitataikapussiin. Kun se piilotetaan johonkin talossa, savupiipun juurelle, vintille tai uunin läheisyyteen se tuottaa vainajiin liittyviä yliluonnollisia häiriöitä ympäristöönsä. Esineet liikkuvat ja kuuluu outoja ääniä, talo tulee rauhattomaksi.
Toinen paikalle kutsuttu tietäjä on nämä ongelmat ratkaissut. Sen on sanottu olleen joku kosto tai rangaistus siitä tai tästä asiasta. Joskus löytyy kätketyt taikavälineet ja ne on hävitettävä tietyllä tavalla jotta rauha palautuisi. Joskus tietäjä on tässä epäonnistunut koska räyhähenki on määrätty juuri tietyksi ajaksi mellastamaan taloon.
