Saimaan teatteri on taas tänä kesänä kiertänyt Saimaan satamia, seurantaloja, kylätaloja ja työväentaloja. Viime vuosi jäi väliin, kun hanke ei saanut riittävästi apurahoja. Tänä vuonna on kuitenkin menty taas.
Teatterin näyttelijä Pietu Wikström kertoo projektista Lola3 -laivalla Joutsenon Likosenlahden venesatamassa. Hän on kotoisin Imatralta, mutta asuu nykyisin Helsingin Sörnäisissä. Hän pääsi sisään Teatterikorkeakouluun jo 19-vuotiaana ja valmistui juuri 25-vuotiaana. Hän on käynyt sisään monipolvisen reitin:
”Siellä joutuu ja pääsee olemaan tosi monenlaisten ihmisten ja näyttelijöiden kanssa. Kaikki ovat todella taitavia ja lahjakkaita. Itse jouduin nuoren ikäni takia Teatterikorkean aikana kasvamaan paljon sekä ihmisenä että näyttelijänä.”
Suomessa ei ole erikseen yliopistotasoista koulutusta elokuvanäyttelijöille, joten moni näyttelijöistä tekee sekä teatteria että kameratöitä. Wikström arvostaa erityisesti monialaisia ja itsetekeviä näyttelijöitä. Suomalaisista hän nostaa esikuvakseen mm. Emilia Kokon, Laura Rämän ja Noora Dadun.
Saimaan teatterin tämänkesäinen ensiesitys pidettiin Helsingissä. Sitten lähdettiin ajamaan ympäri Pohjois-Savoa, Sulkavalla siirryttiin laivaan. Toissa vuonna oli käytössä vain auto. Näyttelijöille maksetaan palkkaa. Laiva on vuokrattu Ekin partiolta. Rahoitusta saa jo lipputuloistakin. Yleisöä on tänä vuonna ollut vähimmillään nelisenkymmentä ja enimmillään sadan luokkaa.
Saimaan teatteri on perustettu vuonna 2014. Kolmen ensimmäisen vuoden aikana katsojamäärät kasvoivat koko ajan, välivuoden jälkeen on ollut vähän hiljaisempaa mutta katsojatavoitteet on saatu täytettyä.
Saimaan teatteri on tänä vuonna yhdeksän hengen porukka. Neljästä näyttelijästä kolme on valmistunut Teatterikorkeakoulusta, yksi päätynyt näyttelijäksi muita reittejä. Lisäksi mukana on ohjaaja, lavastaja- valosuunnittelija, tuottaja ja kiertueteknikko.
Tämän vuotinen Saimaan Demokraattinen Tasavalta -niminen esitys on hyvinvointitapahtuma. Esitys sisältää Hamletia, harppua, tanssia ja klassikkolauluja. Se kruunautuu tanssiaisiin.
Saimaan teatteri on Pietu Wikströmin mukaan kesäteatteri, mutta ei perinteinen sellainen. Esitys on sisätiloissa. Teatteri on myös rohkea ja on taiteellisesti kunnianhimoinen. Tänä vuonna teema on yhteiskunnallinen, mutta esitys on tarkoitettu myös hauskaksi ja koskettavaksi.
Erityisesti Heinävedelle suunniteltu grafiittikaivos on tekijöiden hampaissa. Esityksen jälkeen on tilanne missä on voinut jäädä aiheesta keskustelemaan. Kaivoslakia vastustava kansalaisaloite on menossa eduskuntaan sen saatua tänä kesänä yli 50000 allekirjoitusta.
Esitys on näyttelijöiden oman improvisaation tulosta, jonka pohjalta ohjaaja on toiminut päädramaturgina. Alussa ei ollut oikein mitään minkä kanssa tehdä työtä, Pietu Wikström: ”Hän ja me yhdessä olemme koonneet tämän esityksen. Kun aloimme toukokuussa tekemään meillä ei ollut muuta kuin aihe ja vähän kokeilemattomia ideoita. Ei ollut mitään ajatuksia mahdollisesta juonesta tai kohtauksista.”
Esitys kysyy, minkälaisista asioista saa puhua ja mistä on vaiettava. Sen hahmoista näytelmässä kaksi ovat Heinäveden kunnanvaltuuston valtuutettuja ja toiset kaksi kunnankanslian toimiston työntekijöitä. Yhdessä he ovat järjestäneet hyvinvointitapahtuman epävakaassa tilanteessa, jossa mahdollinen kaivoshanke kuohuttaa. Sitten asiat menevät hiukan mönkään.
Pietu Wikström: ”Heinäveden kaivoshanke ja kaivoslaki yleensä koskettaa jollakin tapaa koko Saimaan aluetta ja ylipäätään kaivoslaki. Miten me myymme tai annamme pois luontoamme? Tuntuu tärkeältä tehdä jotain näin paikallisesti tärkeästä aiheesta.”
Katsojapalautteen mukaan näytelmän aihe kantaa, Pietu Wikström kertoo oman mielipiteensä asiasta: ”Kyllä minun mielestä Heinäveden kaivoshanke pitäisi jättää toteuttamatta ja kaivoslakia muuttaa. Minulla on aika positiiviset odotukset Pro Heinävesi-liikkeestä ja uudesta hallituksesta, mutta ainahan voihan eduskunnassa ja Heinävedellä tapahtua mitä tahansa. Ei nuolaista vielä.”
