Ihmisen aiheuttamaa ilmastonmuutosta pidetään tiedemiespiireissä käytännössä varmana. On tietysti olemassa pieni joukko skeptikkoja, niin tiedemiehiä kuin maallikkoja, joiden mielestä näyttö ei ole riittävää.
Yritin kerran väitellä yhden tällaisen skeptikon kanssa. Väittely meni aika nopeasti ad hominem -tasolle, eli aloimme haukkua toisiamme.
Jos kaverin väitteistä etsii jotain punaista lankaa, niin ehkä se paras pointti oli, että ilmastonlämpenemisestä ei ole saatavilla kunnollista ja vertailukelpoista raakadataa. (Hän tietysti itse määrittelee, mikä on kunnollista ja vertailukelpoista.) Tässä voi olla jonkin verran perää. Varmasti useimpia netissä näkyviä aikasarjoja on esikäsitelty jollain tavalla, esim. keskiarvotettu usean eri lämpömittarin lukemia.
Jos et usko, niin miten sinä itse laskisit maapallon keskilämpötilan?
Kuitenkin… jossain vaiheessa meidän on pakko luottaa asiantuntijoihin. Mitä sitten, jos kaveri saisi sen rakkaan raakadatansa (luultavasti aika monta gigaa)? Pystyyhän raakadatankin väärentämään! Jos tälle linjalle lähtee, ei voi luottaa mihinkään kuulemaansa tai lukemaansa.
Seuraukset ovat surulliset. Elo modernissa yhteiskunnassa muuttuu aika vaikeaksi, ja paras vaihtoehto on paeta sähköttömään mökkiin ilman puhelinta. (Mistä tiedät, että sinua ei vakoilla puhelimen kautta?)
Oletetaan että ilmastonmuutos on täyttä totta. Seuraava kysymys on, että mitä se meitä suomalaisia liikuttaa. Minä ainakaan en panisi pahakseni, että ulkona olisi pari astetta lämpimämpi.
Tämä on kyllä aika lyhytnäköistä ajattelua. Monille ihmisille maailmassa nimenomaan kuumuus ja kuivuus ovat se ongelma, siinä missä meille suomalaisille halla ja pakkanen. Kärjistetysti sanottuna Etelästä loppuu ruoka, ja/tai asuminen siellä muuttuu niin tukalaksi, että siellä ei pysty olemaan. Seuraukset tiedämme. Ne eivät ole kenenkään etu.
On täysin itsestään selvää, että ilmastonmuutos täytyy pysäyttää ennen pitkää. Siitä voidaan keskustella, täytyykö se pysäyttää kahteen vai kolmeen asteeseen.
Tästä tullaan dekarbonisaatioon, eli energiantuotannon muuttamiseen ilmastoneutraaliksi. Opiskelen sivuaineena energiatekniikkaa, ja minulle on tullut ensimmäisten kurssien perusteella sellainen vaikutelma, että helppoja vaihtoehtoja ei ole!
Suomessa vannotaan bioenergian nimiin. Käytännössä tämä tarkoittaa hyvin pitkälle puubioenergiaa. Tässä on tärkeä huomata, että Suomessa hakattavan puun energiasisällöstä suurin osa otetaan talteen tälläkin hetkellä. (Puhutaan hakkuutähteistä, sahausjätteistä ja selluteollisuuden jäteliemistä.) Mitenkähän paljon puun energiakäyttöä voidaan lisätä? Vaikka sitä lisättäisiin sata prosenttia, se ei riittäisi kattamaan Suomen energiantarvetta.
Toinen luonnonsuojelijoiden rakastama ratkaisu on tuulivoima. Tuulivoima on suuresta näkyvyydestään huolimatta melko marginaalinen energiantuotantomuoto (luokkaa 2% Suomessa). Asiantuntijoiden mukaan sitäkään ei voida lisätä kovin moninkertaisesti. Lisäksi ne myllyt ovat todella isoja, ja uudet entistä isompia. Sanotaan että meillä ei ole oikeutta pilata ympäristöä. Onko maiseman pilaaminen ympäristön pilaamista? Ja pilaako tuulivoimala maiseman, ja kuka sen päättää?
Tällä vajavaisella tiedolla, mitä minulla on tällä hetkellä, en näe ydinvoimalle realistista vaihtoehtoa, jos tavoitteena on hiilineutraali yhteiskunta. Me emme pysty leikkaamaan kulutustamme niin paljon, että muista lähteistä saatava energia riittäisi. Ydinvoiman vastustajien pitäisi kysyä itseltään: kumpi on pienempi paha, ydinvoima vai ilmastonmuutos? Jos sitä kysymystä ei haluta kysyä nyt, se on todennäköisesti edessä 30 vuoden päästä.
Osa Vihreistä on jo ymmärtänyt tämän.
-Rolle
