Lainasin Runebergin päivän kunniaksi kirjastosta Vänrikki Stålin tarinat. Runebergin päivää vietetään 5.2. Tänään on juuri se päivä.
Teos on saatu venytettyä 296 sivun mittaiseksi. Siinä on jälkipuhe ja henkilöhakemisto. Kerrassaan hieno laitos!
Joskus parikymppisenä luin runoja, ja taisin kirjoittaakin pari. Sittemmin en ole oikein jaksanut runoja. Tänä talvena olen kyllä yrittänyt tavata Kalevalaa, mutta siitä ei tule oikein mitään. Ajatus harhailee. En jaksa seurata juonta.
Ostin Vänrikki Stålin tarinoiden seuraksi kaksi runebergintorttua ja pari Sandelsia. Jos joku ei satu muistamaan, Sandels on yksi Vänrikki Stålin tarinoiden sankareista(?) ja myös historiallinen henkilö.
No niin, asiaan! Olut auki ja kirja auki!
Tässä puhutaan jostain Ukko Hurtigista. Onkohan kyseessä sama henkilö kuin sananparsissa esiintyä Hurtti-Ukko?
Kolmas Kustaa oli kuninkaansa.
Venäläisten rouvaa ylpeää
Vastaan Kustaa heitti sotilaansa,
ah se oli elämää!
Ahaa, Ukko Hurtig on siis Suomen sodan aikaan jo vanhempi mies, Kustaa III sodan veteraaneja! Kustaa III:han oli Ruotsin diktaattori-kuningas, joka kaappasi vallan valtiopäiviltä ja aloitti sodan Venäjää vastaan. (Onpa muuten hyvää tämä torttu, kosteaa kuin savusauna.)
Mun isäni, hän nuorena jo tarttui kivääriin,
vain viisitoistavuotias, kun väkeen otettiin.
Niin, siihen aikaan armeijaan pääsi hyvin nuorena! Pärjäisikö 15-vuotias tämän päivän armeijassa? Toki 15-vuotias osaa ampua, mutta riittäisikö voima, ja entä harkintakyky? Tiettävästi Brittien armeijan joihinkin joukkoihin pääsee edelleen 16-vuotiaana. Opin tämän tosi-TV-ohjelmasta.
Täytyy tarkastaa wikipediasta, mitä Suomen sodassa oikein tapahtui. Kaikki tietävät, että Vänrikki Stålin tarinat kertovat Suomen sodasta, ja se oli sota, johon Ruotsin valta päättyi Suomessa, mutta siihen tietämys päättyykin, ainakin minulla.
Venäläiset hyökkäsivät Suomeen helmikuussa 1808 ja marssivat kohti Ahvenkoskea ja Elimäkeä. Ruotsalais-suomalaiset joukot olivat alivoimaisia ja lähtivät perääntymään kohti Oulua, mikä kesti monta kuukautta. Toukokuussa 1808 Viapori, eli Suomenlinna, antautui venäläisille, ilmeisesti syyttä suotta.
Kevään tullen ruotsalaiset päättivät aloittaa vastahyökkäyksen. Sandels sai tehtäväkseen hyökätä itään Savon ja Karjalan kautta. Ruotsalaiset ilmeisesti onnistuivat jatkamaan vastahyökkäystään jonnekin Mikkelin ja Porin korkeudelle saakka.
Sitten venäläisten ylivoima alkoi purra. Ruotsin armijan toinen perääntyminen päättyi Tornioon joulukuussa 1808. Eikä se siihen jäänyt. 1809 venäläiset tekivät maihinnousun Merenkurkun yli Uumajaan, ja Ruotsissa tapahtui vallankaappaus. Taisipa olla menossa tuhanne päreiksi koko Ruotsi!
Suomen sota päättyi 17.9.1809 Haminan rauhaan. Venäjä oli jo vuonna 1808 julistanut Suomen osaksi itseään. Silloin pidettiin ne Porvoon valtiopäivät – vai oliko ne maapäivät – joista on tehty joku Suomi-Filmikin.
Selvä juttu, eli Suomen osalta tämä kesti vuoden 1808.
On sekin pitkä aika olla sodassa.
Palataksemme asiaan:
Äänestä jo kuuli, että tässä
luotettava mies on käskemässä
Joo, näin on. Ääni on johtajalle tärkeä. Kaikki miehet muistavat sen ”shatanan shatanan shatanaa” hokevan sotilasmestarin ja nenäänsä honottavan Vänrikki ”Nappulan”. Ei herätä luottamusta. Minulla itselläkin on nenä-ääni.
Hanki alkoi purppurasta puuntaa,
Siinä hehkui kunniamme aamunkoi.
Luojan kiitos tuo ei ole tätä päivää!
Puhuttuaan Munterille
Buss jo jätti haudan hiekan,
teki tilaa kenraalille,
kantajalle voiton miekan.
Adlercreutz nyt hautaan tähän
heitti isänmaata vähän,
ja hän lausui viime sanan …
”Siinä oli suomalainen.”
Hmn, tätähän pitäisi lukea ajatuksella! Buss, Munter? Ketähän he mahtavat olla olleet? Kirjassa on paljon ruotsinkielisiä nimiä. Suomalaisten nimistö muuten ethi ruotsin vallan aikana ruotsalaistua miltei täysin. Historiankirjoista voi löytää paljon sellaisia nimiä, kuin Jaakko Eerikinpoika Tapper tai David Simeoninpoika Hjelt. Ne olivat siihen aikaan paljon tyypillisempiä, kuin nykyään supisuomlaiseksi mielletyt Pekka Juntunen tai Kalle Järvelä.
Tietysti monen ”suomalaisen” etunimen takanakin on joku kansainvälinen nimi, tjeu. Karl > Kalle, Mars > Markku.
Oli Lapuan kentällä voittoon
päivä päättynyt suuri
Kyllä, kyllä. Tämä oli ilmeisesti näitä Ruotsin vastahyökkäysvaiheen aikaisia voittoja.
Mikä Suomen sodassa
oisi käynyt toisin
ilman näitä toimia…
Niin, niinpä! Ei sitä tiedä jälkimaailmakaan. Tähän asiaan pitäisi perehtyä ihan ajatuksen kanssa.
Kirjan loppupuolelta:
Hänet nähdään. – Adlercreutz taas johtajana
kanssaan taistoon uudet joukot lennättää.
…
miehen henki meren yli lennähtää
ylpeänä helmaan synnyinmaansa.
Hmm, eli ilmeisesti tämä Runeberg piti tätä Aldercreutzia kaikkein kovimpana ”kommandona”? Mikä oli tämä Adlercreuz, ja oliko maine ansaittua? Täytyy selvitellä lisää!
-Rolle
