Varhaismesoliittinen asumuskeskittymä Kuurmanpohjassa Joutsenossa on saanut lisäselvyyttä tämän kesän kaivauksilla Hiekkasillalla, hiekkakuopalla. Tämä asuinpaikka on ajoitettu alustavasti sijainnin ja löytöjen perusteella noin vuosille 10500-10300 eKr. Edellisistä kaivauspaikoista Saarenoja on tätä parisataa vuotta vanhempi ja Muilamäki suunnilleen saman ikäinen.

Ensimmäiset ihmiset saapuivat paikalle noin viisisataa vuotta jääkauden jälkeen.

Asuinpaikka roikkuu hiekkakuopan reunalla ja noin metrin osa siitä on romahtanut sitten viime kaivauksien, jotka tehtiin vuonna 2000. Tähän liittyy pieni kömmähdys ajoituksen suhteen, sillä paikalta löydetty kuusenkävynsuomu ajoitettiin noin 7000 vuoden ikäiseksi. Sille ei ollut varsinaista löytökontekstia ja liittyy paikalla silloin kasvaneeseen metsään. Ajoitus meni siis pieleen.

Hiekkasillan löysi arkeologi Timo Jussila, joka teki koekaivauksen vuonna 2000. Puolitoista kertaa kaksimetrisestä koekaivauksesta löytyi yli 700 kvartsia. Hän oli iskenyt juuri löytörikkaimpaan paikkaan.

Nykyään on mahdollista saada ajoitus palaneesta luusta, joten Hiekkasilta voidaan ajoittaa tarkasti.

Arkeologi Tapani Rostedt osoittaa, miten hiekkakuopan reunan profiilissa näkyvät maakerrostumat. Ihan päällimmäisenä on vaha kaskipelto. Paikalta löytynyt keramiikka osoittaa, että se on ollut peltona joskus 1700-1800 -luvuilla.

Tummana erottuva alue on ollut itse asumus. Se ulottuu noin 50-60 sentin syvyyteen maanpinnasta. Tapani Rostedt kertoo, että hieman maanpinnan alla on ollut lämpimämpi ja miellyttävämpi oleilla. Tässä kohtaa on varsinainen löytökeskittymä.

Yhteensä löytöjä tämän vuoden kaivauksilla on tehty yli tuhat. Näyttää siltä että rikkain löytökeskittymä on hiekkakuopan törmällä joten sen reuna tullaan ensi kesänä kaivamaan pois ennen kuin se kokonaan romahtaa. Hiekkakuoppa on sen verta syvä, että syksyllä pitää miettiä miten kielekkeen saisi turvallisesti kaivetuksi.

Tapani Rostedt osoittaa ympäristön maakerroksista erottuvaa hiekkalinssiä jossa asumus on: ”Aikanaan kun Ancylusjärvi on tässä lainehtinut on tässä ollut kaunis hiekkaranta ja siihen he ovat rantautuneet.”

Tiedetään, että näköetäisyydellä on ollut toinenkin asuinpaikka, joka on nykyään heinäpeltoa. Paikka on inventoitu ja sieltä on löytynyt kvartsia. Korkeudesta voi päätellä, että se on samanaikainen kuin Hiekkasilta. Katsomalla Ancylusjärven maksimikorkeutta kartalla näkee positiivisesta topografiasta parhaita paikkoja kaivaa.

Tässä toisessa asuinpaikassa on mielenkiintoista, että sinne paistaa koko päivän aurinko, toisin kuin Hiekkasillassa joka on varjossa iltapäivän ja illan.

Asumuksen pohja, joka on osittain maan alle kaivettu, antaa lisätietoja aikansa asumiskuvasta.

Ennen uskottiin, että asukkaat liikkuivat paljon ja tekivät kevytrakenteisia kotamaisia majoja. He menivät majalle, laittoivat tavarat paikalleen ja jatkoivat jo seuraavaan paikkaan. Asumukset, jotka ulottuvat 60 senttimetrin syvyyteen olivat sen aikaisilla työkaluilla vaikeita kaivaa. Siksi on todennäköisempää, että asukkaat siirtyivät asuinpaikoista toisiin ns. vuotuiskiertoa noudattaen.

Tapani Rostedt tulkitsee että koska Hiekkasillasta ei ole löytynyt tulisijaa, asumusta on todennäköisesti käytetty kesäisin. Tämäntyyppisiä asumuksia pidetään kuitenkin yleensä joko talvi- tai vakituisina asumuksina. Tosin tutkimukset ovat kesken, tämä on vasta ensimmäinen vuosi Hiekkasillan kaivauksilla.

Koekuoppia on ympäri aluetta. Niistä nähdään maaperä ja mahdolliset löydökset jotta voidaan sanoa täsmääkö asumispaikka juuri tähän hiekkalinssiin missä itse asumus on ollut. Eri kaivausalueesta hieman kauempaa on myös löytynyt kvartsia, mutta ei osata sanoa miten se liittyy tähän varsinaiseen asumukseen.

Jonkin verran on löytynyt myös piin kappaleita, mutta todella vähän verrattuna vaikka Saarenoja 2- kaivausalueeseen. Siellä jako oli noin puolet-puolet kvartsia ja piitä. Siitä voi päätellä, että aikaisemmat yhteydet piialueisiin olivat Hiekkasillan aikoina jo hiipumassa.

Tänäkin kesänä kaivamassa on ollut taas vapaaehtoisia harrastaja-arkeologien yhdistyksistä Jatuli ja Ango. He ovat olleet sen verta tehokkaita, että Tapani Rostedt ei ole kerennyt käydä kiertämässä ympäristöä kuten alun perin suunniteltiin. On mahdollista että asumuksia voisi löytyä lisääkin.

Osteologi Kristiina Mannermaa kävi paikalla katsomassa palaneita luita. Ne ovat tulleet hirvestä, majavasta ja jäniksestä. Löytyi myös toistaiseksi tuntemattoman linnun luut ja jonkin särkikalan leuanpalanen. Luut on heitetty nuotioon ja ne ovat palaneena säilyneet, Suomen luonnossa eivät palamattomat luut säily.

Hiekkasillan tutkijat lähtevät pian Petroskoihin katsomaan Karjalan varhaismesoliittisia löytöjä. Tarkoituksena on vertailla niissä käytettyä iältään samanaikaista iskentäteknologiaa Kuurmanpohjan asumusalueen löytöihin.

Petroskoihin lähtee Tapani Rostedtin lisäksi myös virolainen Aivar Kriiska, joka on ollut kaivauksilla edellisinäkin kesinä. Hän kuvailee tulosta sataprosenttiseksi, erinomaiseksi. Ei olla päästy katsomaan pelkkää kiviaineista vaan myös rakennusteknologiaa. Hiljalleen Kuurmanpohjan kaivaukset ovat saamassa myös kansainvälistä huomiota, aika ainutlaatuisena kaivauskohteena maailmassa.

Please follow and like us:

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *