Aikuisopiskelijana

Lupasin viimeksi kirjoittaa, miltä tuntuu olla aikuisopiskelija. Sanotaanko niin, että se vaatii jonkin verran itsetuntoa.

Ensinnäkin pitää kysyä, mikä on aikuisopiskelija? Onko hän henkilö, joka saa aikuisopintotukea, vai kenties henkilö, jolla on perhe ja pysyvä työpaikka? Näiden määritelmien mukaan en ole aikuisopiskelija. En saa senttiäkään yhteiskunnan tukea. Minulla ei ole perhettä, eikä työpaikkaa, omaa yritystäni lukuun ottamatta.

Sanoisin kuitenkin, että aikuisopiskelija on henkilö, joka näkyvästi eroaa muista ikänsä puolesta. Käytännössä tämä tarkoittaa yli kolmekymppistä ihmistä.

Määritelmä voi tuntua turhan karulta. Minähän olin itse ihan nuoren näköinen 35:na? No, ei kyllä. Varoitus varsinkin kaikille juuri eronneille setämiehille: Vaikka itse tuntisitte olevanne juuri armeijasta päässeitä adoniksia, muut ihmiset kyllä huomaavat eron. Ei kannata elätellä turhia toiveita, että teidät kutsutaan opiskelijabileiden jatkoille!

Sitä miettii, että miten sitä on niin tyhmä, että heittäytyy kahdeksi vuodeksi käytännössä työmarkkinoiden ulkopuolelle ja polttaa loputkin säästönsä.

Minulla on omat arvoni ja päämääräni. Onko se sitten tyhmyyttä? Käytännössä minulla on tavoitteena oppia tämän kahden (oik. 1½) vuoden aikana mallintamaan matemaattisesti teollisia komponentteja. Onhan se aika outo mielihalu, kun sitä pysähtyy miettimään ikään kuin ulkopuolisena. Toisaalta sanotaan, että toinen tykkää äidistä ja toinen tyttärestä, eli jokaisella on elämässä omat intressinsä, joita on usein vaikea selittää ulkopuoliselle.

Olen aiemmin tehnyt lähinnä tilastotieteen puolen eli data-analyysin hommia. Osaan mielestäni tilastotieteen melko kattavasti edes takaisin, mutta valitettavasti minulla ei ole loppututkintoa kyseisestä aineesta. Tämä estää virkojen hakemisen esim. valtion laitoksista. Nyt kun joku aika sitten jäin työttömäksi, eikä firmassa ole tarpeeksi laskutusta, oli pakko hankkia lisäkoulutusta.

Tietysti olisin voinut hankkia sen tilastotieteen loppututkinnon, mutta en usko, että olisin saanut siitä kovin paljon mitään uutta. Niinpä sitten ajattelin, että tämä laskennallinen tekniikka voisi olla minun juttuni.

Onhan elämässä paljon valoisaakin. Lappeenrannassa palvelut pelaavat, ja hintataso on kohtuullinen. Olen saanut LOAS:ilta erittäin hyvän asunnon, kiitos siitä! (Isäni kysyi, että aionko muuttaa ”20-vuotiaiden poikien kanssa samaan huoneeseen”. On muuten tosiaan totta, että joissain paikoissa opiskelija-asuntoloissa on ollut, ehkä on vieläkin, huoneita joissa majoittuu useampi opiskelija. Tämä tuntuu aika rankalta, kun kyse on kuitenkin aikuisista, periaatteessa ventovieraista ihmisistä.)

Selvyyden vuoksi siis sanottakoon, että asun yksin.

Paljon on muuttunut 15 – 20 vuodessa. Digi on tullut erittäin vahvasti mukaan kaikkeen opiskeluun ja opettamiseen. Käytännössä tämä tarkoittaa, että kursseille ilmoittaudutaan sähköisesti, tehtävät palautetaan sähköisesti, ja osa tenteistä tehdään sähköisesti. Nyt korona-aikana suurin osa luennoista on myös siirtynyt nettiin. Koululla tarvitsee käydä lähinnä syömässä ja punttisalilla.

Tämä kaikki toimii yllättävän hyvin. Joskus nettisivut tökkivät, eikä saa ihan täyttä varmuutta siitä, lähtikö se kuusi tuntia värkätty tehtävä varmasti matkaan, mutta yleensä se kyllä lähtee. Ehkä nuoret eivät stressaa näistä niin paljon, kuin me setämiehet? He ymmärtävät, että mikään tietojärjestelmä ei ole täydellinen, ja todennäköisin vaihtoehto yleensä toimii.

Aikuisopiskelijana suhtautuu opiskeluun ehkä vakavammin kuin nuorena. Ymmärtää, että tätä tehdään elämän, eikä koulun takia, eikä opiskelu kestä ikuisesti. Lisäksi ymmärtää omat rajoituksensa, eli sen, että kaikki oppiminen vaatii toistoja ja aikaa. Nuorena miehenä minulla oli paha tapa ottaa liikaa kursseja ja jättää lukeminen aina viimeiseen viikonloppuun. Enää en siihen sorru.

Onhan maailma tietysti muutenkin muuttunut paljon. Vuosituhannen vaihteessa baareissa poltettiin sisällä, ja kaikki ryyppäsivät kohtuu rankasti. 90-luvun lopulla ja 2000-luvun alussa Suomessa elettiin pitkää nousukautta, ja ainakin omassa kaveripiirissäni oli vallalla melkoinen hybris. Uskottiin että nousukausi jatkuu ikuisesti, ja Suomen talous varmaan pian ajaa Jenkeistä ohi… Enää en uskaltaisi tehdä sellaista työpaikkashoppailua kuin nousukaudella.

Rolle

Nimimerkki on ns. maisterivaiheen opintoja suorittava DI-opiskelija.

Please follow and like us:

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *