Joutsenon Karsturannan kyläyhdistys perustettiin kylän historiasta kertovan kirjaprojektin yhteydessä. Rahoituksen hankkimiseen tarvittiin rekisteröity toimija. Hankkeen puuhamies ja kyläyhdistyksen puheenjohtaja on Kari Kangaspunta ja varapuheenjohtajaksi valittiin Jorma Tyrmi.
Jorma Tyrmin mukaan kyläyhdistyksellä on ollut muutakin tilausta, toistaiseksi Karsturannan Martat on ollut ainoa aktiivinen laajempi toimija kylällä.
Karsturannan kyläyhdistyksellä on nyt nelisenkymmentä jäsentä ja Facebook-sivu on saanut yli 120 tykkäystä.
Karsturannan historiasta kertovan kirjaprojektin on ajateltu olevan kaksiosainen: Ensin tulisi 1000 vuotta Karsturannan historiaa ja toisen osan nimeksi tulisi 100 vuotta Karsturannan historiaa.
Karsturannassa on arveltu olleen asutusta ainakin jo tuhat vuotta, Luhdanlahdella on hyvin vanhasta astutuksesta kertova kuppikivi ja Ala-Lylyn saaressa on kivikautinen asuinpaikka.
Ensi vaiheessa kylän maastoja ovat käyneet läpi metallinpaljastinetsijät. On tehty joitain löytöjäkin.
Kirjaprojektiin on suostuteltu mukaan paljon eri asiantuntijoita ympäri Etelä-Karjalaa. Siitä ei pitäisi tulla ihan tavallinen kylähistoriikki vaan siihen tulisi tieteellistäkin näkökulmaa.
Mukaan ovat suostuneet mm. arkeologi Ville Laakso, Etelä-Karjalan museon arkeologi Esa Hertell, kansatieteeseen ja paikkanimistöön erikoistunut Mikko Europaeus, Saimaan vesistöhistoriaan perehtynyt Matti Hakulinen ja Joutsenon historian kirjoittanut Jari Ropponen. Karsturannan historian kirjoitusta ohjaisi täten ihan ammattimainen historioitsija.
Jorma Tyrmi oli jo valmiiksi haalinut kokoon puolisentusinaa metallinpaljastinetsijää ihan toiseen projektiin. Hänen äitinsä suvun juuret ovat Ruokolahden Kesselilästä. Korona kuitenkin vei pois yhteiset automatkat sinne mutta Karsturanta oli lähempänä ja ajankohtaisempi.
Metallinpaljastimella etsijöitä Jorma Tyrmi kuvaa aktiivisiksi ja ammattimaisiksikin.
Luhdanlahden kuppikiven ympäristöä eivät metallinpaljastinetsijät päässeet koluamaan, se on muinaisjäännöskohteena rauhoitettu ja suosituksen mukaan sen ympärillä pitäisi olla 200 metrin suojavyöhyke jolla etsintöjä ei voi tehdä. Siltä varalta että jos siellä joskus halutaan tehdä ihan oikea arkeologinen kaivauskin.
Maasta on löytynyt kolikoita 1500-luvulta asti, lyijyinen arpakuutio, lyijysinetti ja paljon muuta.
Tapiolan pelloilla, entisellä Nappulan tiloilla oli isompi löytöjen rypäs. Esa Hertell teki koekuopan alueella. ”Löytörypäs oli lähellä Arposenniementietä ja museovirasto sitten totesi että tämä on nyt sitten rauhoitettava kohde, eikä saa enempää etsiä siitä, pitää jättää vaadittava suojavyöhyke ympärille”, kertoo Jorma Tyrmi.
Maasta löytyi ilmeisiä asumisen jälkiä. Ensin maassa on parinkymmenen sentin multakerros, sen alla on kulttuurikerros jossa on sekoittunut multaa ja muuta. Tämän alla on hiekka. Kulttuurikerroksen pohjalta löytyi hiiltä, palannutta puuta tai luuta.
Arkeologi Esa Hertell oli sitä mieltä että merkit näyttävät että paikalla on ollut ihmistoimintaa. Ja se on syvällä maassa. Jos kuopisi pintamaat pois löytyisi paikasta ehkä merkkejä asuinrakennuksesta tai jopa esineitä. Metallinpaljastin paljastaa metallin vain noin 20-30 senttimetrin syvyyteen.
Koekuopan perusteella jälkien ikää ei pysty arvioimaan, mutta hiilestä on mahdollista teettää hiiliajoitus.
Ensin Karsturantaan tulivat metsästäjät ja kalastajat, seuraavassa vaiheessa kaskettiin, sen jälkeen maanviljelys vakiintui.
On mietitty että tätä aikaa voisi haarukoida tekemällä siitepölyanalyysin viereiseltä Ritasuolta, mutta sellainen analyysi maksaisi kymppitonnin. Viljelykasvien siitepöly kerrostuu suolle ja siitä voidaan kohtuullisella tarkkuudella ajoittaa maanviljelyksen synty.
Jorma Tyrmi: ”Löydöistä kolikot ovat hyviä, sillä niitä pystyy ajoittamaan melko hyvin.”
Vanhimmat löydetyt kolikot olivat 1500-luvun puolelta, myös 1600-luvun kolikoita löydettiin. Ruotsinvallan ajan kolikot olivat pääsääntöisesti hopeakolikoita, jotka säilyvät maassakin. Kuparikolikot syöpyvät maanviljelyksen kemiallisista lannoitteista.
Löytynyt vanha veitsenkahvanpää askarrutti ensin arkeologejakin.
Yksi metallinpaljastinetsijöistä Teemu Siltanen seuraa ahkerasti nettiryhmiä ja Hämeestä oli löytynyt toinen samanlainen. Kävi ilmi, että tällaisia veitsenpäitä oli 1500-luvulla varsinkin lounais-Suomessa ja Hämeessä.
Jorma Tyrmi löysi artikkelin, jossa silloin vielä pienenpiskuiseen Helsinkiin oli tuotu Lyypekistä tusinoittain pöytäveitsiä. Hän aprikoi, että Viipuriin joka oli silloin jo vilkas kauppapaikka on niitä tuotu varmasti myös. ”Entisaikaanhan talonpoikien ruokailuvälineet olivat puulusikka ja puukko”, hän sanoo.
Löytöpaikalla on mahdollisesti sijainnut Arposen talo, Martti Arposen aika oli 1620-30 -luvuilla, jolloin tila oli kaikkein vauraimmillaan: ”Ei olisi mikään ihme että hän olisi joskus Viipurin kauppareissulla tuonut mukanaan sellaisen pöytäveitsen tai useammankin”, sanoo Jorma Tyrmi.
Hän halusi ehkä tuoda näytille maailmanihmeitä.
Mielenkiintoinen löytö oli myös lyijyinen arpakuutio, joka löytyi 1600-luvun rahojen läheltä. Vastaavanlaisia arpakuutioita on löytynyt muutamia myös Mikkelin seudulta. Suhteet Etelä-Karjalaan ovat saattaneet olla tiiviimmät kuin on tiedettykään. Mikkelissä asuivat Arpiaiset, joka voisi hyvin olla Arposten rinnakkaisnimi.
Kuvat Karsturannan kyläyhdistyksen FB-sivuilta, joissa löytöihin liitetty selitys:
