Euroviisut

Seurasin euroviisuja innolla, ja kerrankin olin samaa mieltä suuren yleisön kanssa, eli äänestin voittajaa. Italian biisin vahvuutena ovat kitaralla ja bassolla tehdyt jutut, jotka tekevät siitä tarttuvan. Useinhan euroviisujen esitykset rakentuvat laulun ja visuaalisten tehosteiden varaan, eikä siinä ole toki mitään väärää. Kyse on kuitenkin televisioista eikä Spotifystä.

Euroviisut on mielenkiintoinen ilmiö, jota olen seurannut puoliaktiivisesti jo vuosia. Voisi sanoa, että viisuista on rakennettu urheilukilpailu niille, jotka eivät seuraa urheilua. Niillä on hyvin paljon yhteistä urheilun kanssa: kansallistunne, spekulaatiot, verinen kilpailu pisteistä. Ilmeisesti euroviisut on kuitenkin ns. puhdasta urheilua, eli tiettävästi kukaan ei käytä esim. piristeitä parantaakseen suoritustaan?

Vaikka miten mietin, en keksi viisuista mitään pahaa sanottavaa. Ne ovat omiaan lähentämään eri kansakuntia. Reilun kilpailun merkeissä nähdään, mitä muut puuhaavat, ja minkälainen on esim. moldovalaisten tai portugalilaisten mielestä hyvää musiikkia. Lisäksi euroviisujen katsominen parhaimmillaan avartaa musiikkimakua ja tutustuttaa katsojan uusiin artisteihin. Itse olen vuosia kuunnellut esim. ranskalaista Almaa, johon tutustuin juuri euroviisujen kautta, ja San Marinon laulava hammaslääkäri teki lähtemättömän vaikutuksen: ”Say na, na na na na na…”

Suomalaiset esiintyivät tänä vuonna hienosti ja olisin varmaan äänestänyt Suomea, jos se olisi ollut mahdollista. Minulle oli yllätys, että Blind Channel määrittelee itsensä popiksi. Olisin ensi kuuntelun perusteella sanonut, että kyse on metallista. Nähtävästi olin kuitenkin väärässä, ja ehkä kyse on kohdallani mielleyhtymästä: olen nimittäin kuunnellut myös Blind Guardian -nimistä metallibändiä.

Pian on sitten olympialaiset. Lapsena intoilin Soulin olympialaisista, mutta sen jälkeen en ole juurikaan seurannut kisoja. Ehkä tässäkin voisi kuitenkin tuulettaa tunkkaisia asenteita? Harrastan itse jonkin verran juoksua, joten ehkä minulla voisi olla opittavaa ammattijuoksijoiden tekniikasta? Ehkä pystyisin myös eläytymään heidän suoritukseensa ja nauttimaan kilpailusta? Olympialaisten avajaiset ja päättäjäiset ovat myös vaikuttava spektaakkeli, ja ne nyt kannattaa katsoa, vaikka ei muuten innostuisikaan kisoista.

Euroviisut, olympialaiset, MM-kisat – näitä kaikkia dumataan ja pidetään viihteenä, hömppänä. Ei ehkä kannattaisi. Näistä kaikista tekee merkittäviä se, että ne liikuttavat suuria ihmisjoukkoja ja ovat jo vuosikymmeniä liikuttaneet. Ne ovat siis merkittäviä yhteiskunnallisia ilmiöitä, pitipä siitä tai ei. Ihan niin kuin urheilukysymykset kuuluvat Trivial Pursuitiin ja yleissivistykseen, pitipä siitä tai ei.

Paljastankin nyt, että tärkein syy minulle katsoa euroviisuja ja olympialaisia on, että haluan olla mukana tässä ajassa. Haluan ymmärtää ympäröivää yhteiskuntaa ja ihmisiä ja sitä, mikä on heille tärkeää. Eräs opettajani siinä edellisessä yliopistossa (HY:ssä) sanoi, että suurinta, mitä ihminen voi tehdä, on ymmärtää aika, förstå tiden. (Hän oli ruotsinopettaja.) Näissä sanoissa on mielestäni suuri viisaus. Me emme voi juurikaan muuttaa maailmaa, emme ainakaan kovin monessa asiassa. Mutta me voimme jokainen itse kukakin pyrkiä luomaan eheän maailmankuvan ja ymmärtämään ympäröivää yhteiskuntaa.

-Rolle

Please follow and like us:

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *